Pohdi millaisia verkkoyhteistyön haasteita tähän mennessä on oman ryhmäsi työskentelyssä tullut esille? <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Miten jakaa tehtäviin liittyvää tietoa, jonka on löytänyt tapaamisten ulkopuolella. Tämä on kuitenkin onnistunut kohtalaisen hyvin Optiman kautta, jossa yhdessä luotuun dokumenttiin annetaan käyttöoikeudet ryhmän jäsenille myöhempää muokkausta varten.

Mikäli sinulla on omakohtaisia kokemuksia muista verkkoyhteistyötapauksista, kerro millaisiin haasteisiin niissä törmäsitte?

 

Ohjelmistotekniikan ja Uusmedian sisältötuotannon kurssien study group-/pienryhmätoiminnassa haasteita on esiintynyt verkkoyhteistyön yhteydessä lähinnä oikean keskustelukanavan löytämisessä, jossa kaikki voisivat olla paikalla ja jakaa tiedostoja keskenään. Tämä on tökkinyt siksi, etteivät kaikki ole opetelleet irc:n käyttöä eikä Optima ole optimaalinen reaaliaikaisuuden puutteesta johtuen.

Millaisia ajatuksia sinussa heräsi, katsoessasi "Creative Commons" videopätkää? Tuliko sinulle vakuuttunut olo yhteistyön tekemisestä ilman riskiä?

 

En löytänyt/saanut pyörimään koulun koneella samaa pätkää minkä katsoimme luennolla, mutta CC:n toimintaperiaatteet tulivat kyllä selville noista muista videoista. Vaikutti ihan hyvältä jutulta tämä, varsinkin kun mainittiin esimerkkejä noista muusikoista, jotka olivat tehneet yhdessä dueton ilman, että edes olivat tavanneet toisiaan. Ainakin toimivammalta ratkaisulta vaikuttaa kuin normaali ”all rights reserved”-meininki, mutta toisaalta omasta mielestäni kaikki tiedon hakua ja hyväksi käyttämistä koskevat rajoitukset pitäisi poistaa, mikäli tavoitteena ei ole rahan tekeminen. Riskejähän aina on tuossa verkkoyhteistyössä, kun ei ole vakuutta toisen käyttäytymisestä. Voisihan sitä toinen vaikka kieltää kaiken yhteistyön ja turvautua rahat mielessä ”ison C:n” puoleen.

" 1. täsmällinen, luonnontieteisiin perustuva -> tekniikka, vars. järjestelmällisenä soveltavana tieteenä (syrjäyttämässä vanhaa nimitystä tekniikka)
  2. aik. luonnon raaka-aineiden tuottamista ja jalostusta käsittelevät tekniikan erikoismenetelmät (erotettiin mekaaninen ja kem. teknologia "

Lähde: sanakirja: Sivistyssanakirja, Nykysuomen Opas. Wsoy. 2002.

   Lähin kokemus CSCW:stä lienee iki-ihana optimamme, joka on kyllä ihan toimiva kokonaisuus ainakin tiedonsiirron puitteissa. Kommunikointikin toimii vaikka optiman keskustelualueet eivät ihan niitä kaikkein soljuvampia tsättäysympäristöjä ole.
   Ymmärsin luennolta, että myös pelit voivat olla CSCW-tyyppiä ja mieleen pilkahti World of Warcraft, jota tuli kokeiltua tuossa jokin aikaa sitten. Kyseisen pelin virtuaalimaailma on järkyttävän suuri ja sinne mahtuu ihmisiä tonnikaupalla, joten kanssakäyminen on väistämätöntä ja itse asiassa välttämätöntä pelin etenemisen suhteen. Kuten CSCW-järjestelmissä yleensäkin on myös kyseissä pelissä tärkeää olla toimiva kommunikointimahdollisuus. WoW:ssa tämä ominaisuus korostuu sen korkean reaaliaikaisuuden takia ja monet pelaajat käyttävätkin mikkiä ja kuulokkeita keskustelemiseen tavallisen teksti-ikkunan sijaan. Itsehän en viitsinyt alkaa käyttämään mitään headsettejä, mutta pakko myöntää, että naputtelu rajoitti keskustelua välillä aika paljonkin, mutta tähän on tottunut aikaisempien pelikokemusten ansiosta.
    Semmonen fiilis, että taitavat nuo CSCW:t yleensä olla vähän vähemmän reaaliaikaisia - kuten optima - mikä asettaa rajoituksia kommunikoinnille. Olisi hyvä olla vaikka jokin chat-ympäristö upotettuna järjestelmään. Mutta ohan meillä aina irkki!whii!

        Viimeiset harjoitukset selkeyttivät hyvän PP-esityksen piirteitä aika paljon. Oli mielenkiintoista katsella muiden aikaansaannoksia ja varsinkin niitä poimittuja esimerkkejä joita luokassa näytettiin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

        Selvää on, että visuaalinen puoli on merkittävä näissä, noh, visuaalisissa esityksissä. Itse aiheeseenkin jaksaa keskittyä paremmin jos paketti on muutoin kasassa. Samaa voi sanoa audiopuolesta vaikkakaan se ei aivan yhtä tärkeäksi osaksi nouse kuin ulkonäkö. Myös näiden kahden yhteensopivuus on kriteerinä hyvälle esitykselle; oikeilla biisivalinnoilla esityksen luonnetta voidaan korostaa tai muuttaa.

        Hyvässä esityksessä tulee olla selkeä punainen lanka niin tarinan kulussa kuin ulkoasussakin. Esimerkiksi PP-diojen tulisi noudattaa suunnilleen samaa kaavaa läpi esityksen, jotta se pysyisi selvänä kokonaisuutena.

        Nostaisin yksilöiden tekemien esitysten tärkeimmäksi ominaisuudeksi kuitenkin persoonallisuuden. Ei riitä, että tekninen toteutus on virheetöntä jos esitys on tylsä. Pätee tämä toki yleisesti ottaen kaikkiin muihinkin esitysmuotoihin, mutta varsinkin tämän kurssin harjoitustöissä persoonallisuus on kultaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Yritän tehdä työstäni sen näköisen, että se olisi tarkoitettu herättämään ihmisiä; se on jopa lievää propagandaa tuolle viimeksi mainitulle kohderyhmälle. Esitys on siis aika vakavan oloinen, mutta pientä pilkettä silmäkulmassa on havaittavissa esimerkiksi parin kalvon taustamusiikissa, joka kontrastina muuhun musiikkiin herättää (toivottavasti) hilpeyttä katsojassa. Oman käteni esityksessä huomaa juurikin noista hetkellisistä huumorinkukkasista, biisivalinnoista sekä tiettyjen asioiden dramatisoinnista kalvoissa.

                      Esityksen alkuun pistin nyt muutaman kalvon intron, josta siirrytään historiaosioon. Tuo intro on johdatus esitykseen ja sisältää oman juonensa. Kokonaan toinen juoni lähtee liikkeelle tämän jälkeen ja jatkunee loppuun asti vaikkakin siinä on pieniä katkoksia historiaosion, psykologiaosion ja mahdollisen loppuyhteenvedon vaihdekohdissa. Toki jokaisessa osiossa on omat pienet sivujuonensa, joita korostetaan taustamusiikein ja kuvin.

                      Intro on dramatisoitu: Fontti on yksinkertainen, mutta voimakas eikä tekstiä ole kuin parin lauseen verran - yksi alkuun ja toinen loppuun. Musiikkivalinta on Unelmien Sielumessu-leffan soundtrackin versio Mozartin Lux Aeternasta, mikä lisää vakavuutta. Historiaosiossa tausta on harmaa, joka omasta mielestäni sopii kyseisen osan teemaan. Fontti vaihtuu vain otsakkeissa: 1800-lukuun liittyvässä esimerkissä vanhemman näköistä fonttia ja nykyajan kalvossa modernimpaa. Sama kaava pätee myös taustamusiikkiin.

                      Tätä edemmäs en ole vielä päässyt, enkä oikein pysty täällä koululla tulevia kalvoja tarkemmin hahmottamaan, koska en ottanut kuulokkeita mukaan ja musiikki on olennainen asia esityksessäni.